Kohti tasapainoa

EU:n parlamentti järjesti vaalipaneelin Terve Aikuinen –messujen yhteydessä Kuopio-hallissa 28.3. Paneelikeskustelu keräsi kuulijoita kohtuullisesti, mutta huomattavasti vähemmän kuin sitä edeltänyt muotinäytös. Siinä eräs ajan kuva.

Keskustelulle varattu aika, yksi tunti, oli aivan liian lyhyt, jotta mitään kunnollista keskustelua olisi ehditty käydä. Aikaa ei ollut myöskään yleisön kysymyksille. Lyhyistäkin puheenvuoroista syntyi toki jokin kuva ehdokkaiden tavoitteista.

Keskusteluun osallistui yhdeksän ehdokasta. Yhtenä heistä esitän joitakin huomioita keskustelusta.

Keskustan europarlamentaarikko Hannu Takkula sanoi, että hän haluaa kehittää EU:ta itsenäisten valtioiden yhteistyöelimenä. Kommentoin tuota siten, että meillä on erilaiset käsitykset siitä, mitä itsenäisyys tarkoittaa. Se valtiollinen itsenäisyys, jonka Suomi saavutti v. 1917 tarkoitti mm. sitä, että Suomella oli itsenäinen lainsäädäntövalta, siihen perustuva itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka. EU-Suomella ei ole mitään näistä itsenäisen valtion tunnusmerkeistä. Tätä ei Takkula kommentoinut.

Perussuomalaisten ehdokas Erkki Havansi sanoi tavoitteekseen, että hän haluaa rakentaa EU:sta sosiaalisempaa. Tavoite on hyvä mutta mahdoton kun tiedetään, että EU:n tärkeimpiä taustavoimia ovat suuryritykset, esimerkkinä Jorma Ollilan johtama ERT-ryhmä http://www.ert.be/home.aspx EU:n perussopimukseen on kirjattu pääomien vapaa liikkuvuus, mutta ei sosiaalista turvaa.

Tähän voi lisätä, että Perussuomalaisten EU-kriittisyys huipentui eilen Timo Soinin ilmoitukseen, että hänen mielestään Suomen ei pidä erota EU:sta. Näin Soini sijoitti itsensä myös julkisesti poliittisen jakolinjan sille puolelle, joka kannattaa EU-jäsenyyttä. Sitä joko kannattaa tai vastustaa. Itsenäisyyspuolue vastustaa EU-jäsenyyttä ja haluaa siis Suomen eroavan EU:sta.

Takaisin paneelikeskusteluun: Sdp:n nuori ehdokas oli sitä mieltä, että jos halutaan olla eurooppalaisia – ja hän haluaa – pitää hyväksyä eurooppalainen työnjako myös maataloudessa. Siis tuotanto sinne, missä se parhaiten kannattaa. Kun jokaisen pitäisi jo tietää, että lähivuosikymmenten tärkeimpiä kysymyksiä on ruoan riittäminen, on oman ruoan tuotannon alasajo järkyttävä ajatus.

Rkp:n Päivi Storgårdin mielestä euro tuo Suomelle vakautta ja Ruotsi kruununsa kanssa on vapaamatkustaja. Tähänkään teemaan ei ehditty edes kommenttien verran. Oma kommenttini on kuitenkin nyt, että euro ja lama ovat tuhoisa yhdistelmä Suomelle. Mitä vakautta se on, että Ruotsista tuodaan Suomeen puutavaraa, maitoa ja lihaa? Joudumme ottamaan kaiken velan vieraassa valuutassa, kun meillä ei ole omaa. Mahtavatko uskoa Ruotsissa, että heidänkin on luovuttava tärkeimmästä oman talouden ohjaamisen välineestä, omasta rahasta. Tuskinpa.

Vasemmistoliiton Atik Ismail toisti toiveensa: rauhaa, rauhaa. Se on meillä yhteinen toive. On hyvä muistaa, että sotien juuret ovat usein olleet demokratian vastaisissa totalitarismeissa. EU on juuri sellainen.

Jos EU on ollut rauhan projekti Saksalle ja Ranskalle, mitä lisäarvoa siihen tuo se, että Suomi on liittynyt niiden yhteiseen valtiohankkeeseen ja luopunut itsenäisyydestään? Jos pyritään entisten vihollisten yhteiseen valtioon, eikö Suomen pitäisi liittyä Venäjään? Itse en sitä kannata sen enempää kuin EU-valtioonkaan osallistumista.

Kun halutaan kunnon keskustelua, sille pitää varata aikaa. Sitä on tarjolla ainakin Alavuden Sydänmaan nuorisoseuralla 20.5. klo 18 alkavassa vaalipaneelissa, joka kestää kolme tuntia. Siitä voisivat paneelien järjestäjät ottaa mallia.